tiistai 4. elokuuta 2015

Rv 39 - Jos ei synnytetä, niin treenataan sit...

Jep jep! Viikonloppu pitikin sisällään melkoista jännitystä. Kaikki sai tavallaan alkunsa perjantaisesta vyöhyketerapiasta päättyen sairaalan kautta univelkaiseen maanantaihin. 

Rewind.... Perjantaina minulla oli sovittuna aika klo 12 Vauvantai:n Silja Seppälälle vyöhyketerapiaan. En ole aiemmin ollut vyöhyketerapiassa, mutta Illusian koliikkia hoidettiin tällä metodilla onnistuunesti kolme kertaa vuonna 2004. Vyöhyketerapialla voidaan valmistella kroppaa lempeästi synnytystä varten painelemalla akupisteista mm.korvista ja jaloista. 

Vyöhyketerapiassa liitoskivut, selkäsärky, ummetus ja turvotukset helpottuvat. Myös alkuraskauden pahoinvointiin voi saada apua. Synnytyksen lähestyessä kehoa voidaan valmistella synnytykseen, ja käynnistää supistuksia. Synnytyksen käynnistäminen vyöhyketerapialla on lempeä tapa houkutella kohdussa pitkään viihtyviä vauvoja syntymään luonnollisesti. Vyöhyketerapialla on käyttöä myös synnytyksen aikana sekä kivunlievittäjänä että supistusten vauhdittajana. -Lähde: Vauvantai.fi

Silja oli todella ammattilainen työssään ja tämän lisäksi erittäin mukava. Hoito tuntui ihan mielettömän hyvältä ja ensimmäisesstä korvapisteiden painalluksesta asti olo oli erittäin unelias ja rentoutunut. Sattumalta tuli puheeksi myös vauvan hieman epäselvä asento masussa ja Silja ehdotti, jos hän tarkastaisi tilanteen käsin. Sain varmistuksen, että vauva todellakin on masussa pää alaspäin. Lapsivettä tuntui olevan vähän niukasti. Tämän lisäksi vielä kuunneltiin sydänäänet. 

Hoitoaika viuhahti jutellessa ja kun poistuin hoitolasta tuntui todellakin kuin kävelisi hyöhenten päällä. Olo oli todella kevyt. Koskikeskuksessa pörrätessäni huomasin vasta, että vasemman puolen liitoskipukin oli hellittänyt todella paljon! 

Perjantai-iltana käväisin kaupassa ostamassa erinäisiä herkkuja meidän perheen leffailtaa varten, kun puhelin soi. Silja soitti vielä perään ja kehoitti käymää tarkastuttamassa lapsiveden tilanteen ihan varmuuden vuoksi. Kotiin päästyäni soitin synnärille, josta kehoitettiin kuitenkin ensisijaisesti tarkkailemaan vauvan liikehdintää, josta ensimmäisenä selviää, jos pienellä on jotakin hätää. Näin siis tehtiin. Syötiin ananasta, vesimelonia, mansikoita, katsottiin leffaa ja minä keskityin kuullostelemaan leijonapojun liikkeitä. 

Leffan jälkeen aloin olla huolissani liikkeiden määrästä. Normaalisti poju mellastaa niin, että koko maha hyppii puolelta toiselle. Nyt oli ihan hiljaista, vain muutamia hassuja töytäyksiä. Miehen kanssa tehtiin päätös katsastaa tilanne uudelleen aamulla. 

Koko yön valvoin ja kuullostelin masussa tapahtuvaa toimintaa. En yksinkertaisesti pystynyt nukkumaan. Käänsin, väänsin, söin leipää, tönin masua, kävin vessassa...  Huoli korvensi tehokkaasti ja tietysti mielikuvituskin lähti laukkaamaan vähän turhan villisti. 

Seuraavana aamuna klo 11 maissa päätettiin miehen kanssa lähteä tarkamastamaan tilanne synnytysvastaanotossa. Pääsin samantein omaan loosiin ja käyrille.  Tunnin ajan tarkkailtiin vauvan sykettä, liikettä sekä siinä ohessa minun elintoimintojani ja supistuksia. Eiköhän pikkuinenkin innostunut muksimaan mahan ympärillä olevaa anturia hyvään tahtiin. Toisin sanoen, kaikki oli hyvin! Joskus loppuraskaudessa, kun synnytys lähenee, vähenee sekä lapsivesi että pienen liikkeet. Kyllähän tämän tiesin paperilta ja googlenkin avustuksella, mutta halusin silti varmistaa tilanteen. 
Ja olen tyytyväinen, että näin tehtiin. 

Käyrillä väsynyt mamma.. rv 39+0
Nikolla oli kauhea nälkä ja jostain syystä puhui koko ajan Meksikolaisesta ruoasta.
No niin, mielenkiintoinen yllätys oli se, että siinä käyrillä maatessani, alkoi supistuksia piirtymään paperille myös. Tasaisesti kymmenen minuutin välein. Ihan älyttömän kipeitä ne eivät olleet, mutta enemmänkin kiristäviä ja epämiellyttäviä. Tämä antoi kuitenkin itselleni kunnon virtapiiikin. Kohta on äksöniä?!?

Alimpana supistuskäyrä.

Supistuksia tulikin 10 minuutin välein ihan koko lauantain. Illalla menimme miehen ja tytön kanssa syömään Torni-hotellin Grill it-ravintolaan sekä käväistiin Torni-hotellin yläbaarissakin limsalla ja katselemassa taivasta Tampereen kattojen yllä. Koko ravintolaillan ajan sisällä kyti ajatus, onkohan tämä nyt meidän viimeinen ilta kolmen hengen perheenä? Mentiin hyvissä ajoin petiinkin - ihan, että jaksetaan sitten synnyttää.

Yöllä 01 supistuksia alkoi tulla 7 minuutin välein. Kellottelin niitä iphonen 'Synnytyspoltot'-app:silla. Sen verran alkoi kipuakin olla mukana joka supistuksella, että jos vahingossakin nukahdin, heräsin samantein kipuun. Näin jatkui aamuun klo 7 saakka, jolloin tein päätöksen hakea kuuman kaurapussin masulle. Kuinkas ollakaan kaurapussi auttoi kipuun ja nukahdin muutamaksi tunniksi... 

Sunnuntai-aamu oli erittäin kaunis ja aurinkoinen.Minä heräsin ihanaan auringon paisteeseen, mutta supistukset jatkoivat yllättäen uniaan. Noustiin sängystä 9 maissa ja syötiin aamupala. Ei yhtä ainutta supistusta - vain väsynyt ja kireä nainen. Aloin olemaan jo täysin turhautunut, että polttelinko tässä nyt ihan koko yön turhaan. Ei muutakuin lenkkivaatteet päälle ja 4 kilometrin lenkille! Ravattiin miehen kanssa Pispalan portaita ylös ja alas menevään, jotta saisin supistuksiin jotain ytyä - turhaan! 
Koko sunnuntaina ei tullut kuin muutama todella laimea kiristys... paljon kireämpi oli tämän mamman pinna!

Niissä tunnelmissa siirryttiin maanantaihin, joka alkoi aivan yhtä supistuksettomasti kuin sunnuntai oli loppunut. Päivällä siivosin, laittelin ruokaa ja toivoin, että tilanne käynnistyisi uudelleen. Lopulta luovutin. Niinpä tulinkin siihen tulokseen, että jos ei synnytetä, niin treenataan sitten...
Treenattiin siis Pinjan kanssa uutta soihtukoreografiaa klo 15.30 eteenpäin. Hyvä, että näin tehtiin, sillä saatiin koreo täysin valmiiksi. Tuntui myös äärimmäisen mukavalta tanssia ja liikkua kunnolla viikonlopun jäkistelyn jälkeen....

Nyt ei auta tehdä mitään muuta kuin vain sitä,  mitä on harjoiteltu viimeiset yhdeksän kuukautta - nimittäin ODOTTAA! Ehkä minusta tulee ihan pro-odottaja enkä revi enää lentokentälläkään hiuksia päästäni, kun juuri ennen tsekkausta eteen pärähtää bussilastillinen eläkeläisiä tai ryhmä japanilaisia kameroiden kera.... Ehkä löydän itsestäni zen-odottajan... ehkä... 


Rv 39 + 2

Viikot: 39
Vauvan koko: Vesimeloni
Painonnousu: 50.8 kg -> 62.4  kg = 11,6 kg
Äitiysvaatteet: Hameita, mekkoja... ei äitiysvaatteita
Raskausarpia: Ei
Uni: Supistaa, pissattaa, jalkoihin sattuu... arvaa?!
Viikon paras hetki: Perheilta Tornissa
Kaipaatko jotain: Mitä en kaipaisi?
Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä... Välillä tulee kantapää ulos kyljestä voimalla
Ruokahimot: ei
Heikotus/huono vointi: perus
Sukupuoli: Poika
Synnytysoireita: Supistuksia, selkää jomottaa, kuukautiset alkaa, väsyttää
Oireita: Harjoitussuppareita, liitoskipuja, hengitysvaikeuksia, insomnia, väsymys
Napa: Puolessa välissä
Sormukset: Sormessa
Onnellinen vai tunteikas: Niin, riippuu vähän minuutista.
Odotan: Äksöniä!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti