Rv 33 - vuodatus

Vuoden 2004 raskausviikko 32 verrattuna viime 32 raskausviikkoon. Kuvien välissä +10 vuotta ja 10 kg.

Voihan vuodatus! 

Juhannus tuli ja meni. Haluaisin kirjoittaa, kuinka olen jatkuvasti iloinen ja kävelen puoli metriä maanpinnan yläpuolella nassu kohti aurinkoa. En kuitenkaan voi - ensinnäkään senkin vuoksi, että aurinko ei suostu näyttäytymään. Päivät sulautuvat yhdeksi samanlaisen harmaaksi massaksi ja kaikki tuntuu... laimealta. Olen aina ollut huono tämmöisessä tasaisen tavallisen arjen tallaamisessa. En osaa olla paikoillani ja kyllästyn helposti. Kaipaan äksöniä, toimintaa, paheita... Niitä pieniä juttuja, jotka saavat jokaisen päivän tuntumaan erityisen hienolta.

Mielialat heittelevät kunnolla ja pelot huutelevat pahimpia skenaarioitaan pääni sisäpuolella. Asiat, joista ennen sain nautintoa, ovat joko täysin kiellettyjä, kyseenalaisia tai juuri nyt muuten vain mahdottomia:

- Kahvikupillinen on aina ollut yksi niistä hienoista hetkistä päivässä. Nyt raskaana ollessa kahvi ei vain enää maistu samalla tavalla. Se ei maistu oikein millekään, mikä on tietysti vauvaa ja terveellisyyttä ajatellen hyvä juttu. Mutta koska en syö oikeastaan lainkaan karkkia tai muita herkkuja, kahvi on ollut se paheeni, joka on aina saanut päivän käyntiin ja hymyn huulille. Turha siis hakea kahvista nautintoa. Teet taas ovat aina aiheuttaneet pahoinvointia. Limsoja, maitoa ja mehuja en juo lainkaan. Eli tyydyn siis juomaan vettä - koko ajan.  

- Alkoholi nyt on täysin poissa kuvioista. Se ei kuitenkaan estä sitä, ettenkö olisi kaivannut Kyproksella esim.lasillista viiniä tai rantaolutta. No, veteen voi vaikka laittaa sitruunaa...

- Ruoalla nautiskelen harvoin. Yksi syy on se, että uskon raskauden keräävän ylimääräisiä kiloja ja rasvavarastoja helpommin kuin normaalisti. Koitankin siis välttää epäterveellistä, rasvaista ruokaa. Enkä muutenkaan  halua syödä rasvaista ruokaa, koska nyt masupallon kanssa siitä tulee liian ähky ja täysinäinen olo. Olen syönyt siis lähinnä salaattia ja raikasta vitamiinipitoista ruokaa. Koitan kuitenkin huolehtia, että vauva saa tarvitsemansa kalorit - ravintorikkaasta ruoasta. 

- Liikunta on ollut nyt osittain poissa kuvioista kuusi päivää, mikä varmasti osaltaan selittää mielialaheittelyitäkin. Venyttelin sivuspagadia ehkä turhan roisisti kylmiltään ja siitä lähtien on jäytänyt liitoskipu vasemmalla puolella häpyluussa. Viimeksi toissa päivänä koitin käydä kävelyllä, sain tehtyä kahden kilometrin pituisen lenkin, kunnes askel teki liian kipeää. Olen siis vain maannut sohvalla, tehnyt kevyttä joogaa ja lihaskuntoa käsille sekä jaloille. Pääkoppa kaipaisi kyllä hieman rankempaa ravistelua.

- Nukkuminen olisi ihanaa - vielä kun voi. Mutta nukkumatti ei ole samaa mieltä. En saa unta ja kun lopulta silmät lupsahtavat kiinni, heräilen noin tunnin välein ja nousen aamulla yhtä väsyneenä kuin mennessäni nukkumaan. Tämä on kuulemma täysin normaalia loppuraskaudessa, kun kroppa valmistautuu yöheräämisiin. Kiva juttu, että sitäkin pitää harjoitella pari kuukautta aiemmin. Noh, tunnollisena oppilaana haluan varmistaa, että varmasti sitten osaan hommani. 

- Olisi myös mukava huomata, että suolistossa on elämää raskaudenkin aikana. Olen kokeillut kaikki mahdolliset lukemani kikat ja apteekin helpotustuotteet. Noh, odottavan aika on pitkä. Kohta pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja katsoa olisiko siitä apua :D.

- Hengitys on elämisen elinehto. Välillä tuntuu, että pitää lähettää viestejä aivoille "hengitä sisään ja ulos"... Ja siltikin saan vain pientä pihinää aikaiseksi. Laulaminenhan on yksi suuria nautintojani. Pitää valita tarpeeksi rauhallisia kappaleita, jotta voi vetää henkeä joka kolmannen sanan jälkeen.

- Saan nukuttua muutaman tunnin yössä, mutta unien sisällöstä voisinkin keskustella vaikka Freudin kanssa. Näen lähinnä painajaisia - mitä kummallisimpia. Tämäkin on kuulemma yksi siunatun tilan oireista. Olkoon vain "siunattu tila", mutta unet on riivattuja.

- Ulkopuolinen alien. Olen täysin tipahtanut kuvioista. Tunnen oloni ulkopuoliseksi ja sitä kautta epäonnistuneeksi. Seuraan sivusta tapahtumia - hetken aikaa- jonka jälkeen haluan vain ryömiä jonkun kiven alle ja jäädä sinne.

- Ja ah, ne pelot, jotka pyörivät non-stoppina päässäni: Onko lapsi terve? meneekö synnytys hyvin? Millä vaurioilla tästä selvitään? Palautuuko kroppa ennalleen? En kai vain joudu sektioon? Kääntyykö vauva vielä?.... Pelot vain vilisevät pienessä päässäni ja suurimpana tuntuu olevan kysymys, palaanko takaisin itsekseni? Osa tunteistani ja ajatuksistani tuntuu välillä niin vierailta, että pelkään tuleeko minusta enää minua vai olenko luonut hirviön?

Onneksi, kun vuoristorata on käynyt tarpeeksi alhaalla, se nousee takaisin ylös ja mikä parasta, voi aloittaa jopa uuden kierroksen. Ripustaudunkin siis ajatukseen, että nehän on nää HORMONIT ja asiat kyllä tasoittuu. Välillä pitää vähän vuodattaa ja hengittää pussiin, jotta voi olla siunatussa tilassa ja elää ah, niin ihanaa, raskausaikaa.

Tämmöstä tänään!

Kat-beastwithin-ra.

Ps. Tänään neuvolalääkärissä näytti siltä, että pikkuinen on kääntynyt pää alaspäin. Isosiskohan syntyi perätilassa, joten kääntyminen oli kyllä ihan yllättävä juttu pikkumieheltä! Iso peukku!

Raskausviikko 33

Raskausviikko 33

Viikot: 33

Vauvan koko: Durian (hih hih, jos on käynyt Malesiassa, niin tietää että tämä kasvi on kielletty monissa paikoissa sen voimakkaan hajun vuoksi. No, onpa sitten osuva hedelmä näille viikoille.)

Painonnousu: 50.8 kg -> 61.4  kg

Äitiysvaatteet: Normivaatteilla mennään. Lycra on pop!

Raskausarpia: Ei

Uni: Tsekkaa teksti.

Viikon paras hetki: Hetket tytön kanssa.

Kaipaatko jotain: Katraa

Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä

Ruokahimot: ei

Heikotus/huono vointi: Ei

Sukupuoli: Poika

Synnytysoireita: Ei

Oireita: Harjoitussuppareita, liitoskipu, hengitysvaikeus, insomnia, väsymys

Napa: Puolessa välissä

Sormukset: Sormessa

Onnellinen vai tunteikas: Kummatkin - välitilaa ei enää ole.

Odotan: Omm.... missä on se kirottu zen?

Rv 30-31 Raskaus ja matkustus

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin?

Ensimmäistä kertaa en ole miettinyt etukäteen, mitä kaikkea tähän blogipostaukseen runoilen. Viime viikkoihin on ainakin mahtunut niin paljon erilaisia vuoristorata-ajeluja, että pystyisin kirjoittamaan

erilliset vuodatukset sekä ylä- että alamäistä. Noh, elämässähän shaisse ja gloria tulevat monesti samaan aikaan, joten siksi myös tässä ja tänään.

28.5 meidän showryhmällä oli iso esiintyminen Jyväskylässä. Omalta osaltani kyseessä oli viimeinen "esiintyminen" tämän raskauden aikana, vaikkakin käytännössä tein noin 3 % siitä, mitä yleensä. Voisi kuvitella, että mitä vähemmän, niin sen helpompi (=parempi). Minun kohdallani em.mainittu yhtälö on matemaattisin termein epätosi. Ei ollut helppoa päänsisäisesti, mutta minkäs teet: You got to suck it up! Ryhmä veti kyllä erittäin hienosti ja olen todella ylpeä koko poppoosta!

Ennen ja jälkeen show'n... Vaatteiden kanssa piti hieman kikkailla, kun ei perusesiintymisvaatteet enää menneet päälle.

Jyväskylän jälkeen vuorossa oli sekä lakkiaisia että ristiäisiä. UniFlow:n Jaakko kirjoitti TYK:istä ja lauantaina käytiin nostamassa malja Jaakon juhlissa.

Yo-juhiin lähdössä... (Tässä kohtaa kiinnitin huomiota, että olen hieman kalpea)

Tämä vuosi on ollut ystäväpiireissä varsinainen vauvavuosi. Monille rakkaille ihmisille on syntynyt tai syntymässä pikkuinen lähiaikoina, mikä on aivan ihanaa. Kiitos kaikille muruille vertaistuesta ja mammapölinöistä <3 !

Masupusu (rv 30 ja rv 33)

Sunnuntaina juhlittiin pikkuisen kummipoikani ristiäisiä. Hurmaava pikkumies sai aivan yhtä hurmaavan nimen.

Ristiäisten jälkeen hypättiin tyttäreni kanssa junaan ja matkattiin Helsinkiin. Aamuyöllä lähtikin lento kauan kaivatun auringon alle.

Lensimme Thomas Cook- lentoyhtiön lennolla, jota varten olin käynyt hakemassa lääkärintodistuksen 12 päivää aikaisemmin. Lentoyhtiön sivuilla mainittiin, että raskausviikon 28 jälkeen tarvitsee alle 10 päivän sisällä kirjatun lääkärintodistuksen. Sain ajan lääkärille kuitenkin 12 päivää ennen matkaa. Soitin tästä Thomas Cook:in asiakaspalveluun ja sain ohjeen, että tarkoilla päivillä ei ole väliä ja asiakaspalvelija vielä mainitsi, että tuskin todistusta edes kysytään- eikä kysyttykään. Todistus matkusti koko matkan avaamattomana neuvolakortin välissä.

Nuo raskausajan lentosuositukset vaihtelevat täysin lentoyhtiöttäin, joten suosittelen tarkastamaan oman lentoyhtiön käytännön ennen matkaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Yleisesti kai voisi sanoa, että alle 30 raskausviikon voi lentää ihan huoletta, + 30 raskausviikoilla tarvitsee lääkärintodistuksen, jolla voi lentää vielä rv 36 saakka. Suomen sisäisiä matkoja voi tehdä lentäen vielä raskausviikolle 38 saakka. (Raskausviikkoja on "normaalisti" 40 eli tuo kuuluisa laskettuaika on rv 40+0. Monella kuitenkin menee viikot tuon yli jopa viikolle rv 42 saakka) 

Hotellin kolmannelta uima-altaalta

Tähän väliin on pakko kirjoittaa minun mielestäni hieman kummallisesta kommentointitavasta - ainakin minun korviini. Moni on kysynyt Suomessa vauvan laskettua-aikaa, johon vastaan sen olevan elokuun alussa. Yleensä kysyjän seuraava lause on tämän jälkeen ollut: "Voi, no, täytyy toivoa, ettei tulisi kuuma kesä". Ymmärrän kyllä, että tämän lauseen tarkoitus on olla rohkaiseva ja myötätuntoinen, mutta silti pään sisällä ääni kirkuu kovaan ääneen, että MITÄ? 

Kun kuudes henkilö tokaisi tämän samaisen lauseen, alkoi tuo ikävä ääni oman pääni sisällä muodostaa lausetta: "Koskas sinulla on kesäloma? Toivottavasti ei olisi silloin kovin kuumaa ja aurinkoista".

Olen toisessa blogissa useasti kirjoittanut ongelmastani, joka minulla on Suomen ilmaston kanssa. Mielestäni sopiva päivälämpötila on + 30 ylöspäin ja täydellinen yölämpötila siinä + 28 korvilla. Suomessa harvoin päästään niihin lukemiin. Niinpä nautin täysin siemauksin upeasta auringosta ja lämmöstä koko viime viikon. Iltaisin tosin pitkät housut ja pitkä hihainen olivat paikallaan, kun lämpö tippui sinne + 19-20 paikkeille. Mutta minun sisälläni aurinko ainakin herättää jonkun osan/palasen, joka Suomessa talvehtii suurimman osan vuodesta.

Rv 30 vanteilua

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - selälle aurinkoa ja vauvan kääntöyritystä

Kaiken kaikkiaan meillä oli aivan ihana ja rentouttava matka. Hyvää ruokaa, uimista, rantoja, merirosvoristeilyä ja löhöilyä... 

Myös hieman todellisuuden pakoilua... Puolessa välissä reissua aloin taas tuntemaan, että kaikki ei ehkä ole ihan normaalilla tasolla. Mieli tuppasi öisin vetämään apeaksi ja heräilin koko ajan. Parhaimmillaan sain nukuttua vain muutaman tunnin ja Suomessa olevat asiat tuntuivat saavan suunnattoman suuret mittasuhteet, kun niitä päässäni väsyneenä mittailin. Erilaiset raskausajan pelkotilat ja tunteet jylläsivät jättämättä rauhaan. Välillä koin, että liu'un koko ajan kauemmaksi omista tunteistani, ajatuksistani sekä unelmistani. Pelko siitä, mitä jää jäljelle ja palaanko takaisin ennalleni kylvi kirjaimellisesti kauhua päässäni. Samaan aikaan kuitenkin tunsin, että jokin peloissa tuntui kovin..hmm.. kemialliselta/fyysiseltä.

Palasin maanantaina Suomeen ja tiistaille oli varattuna ihan rutiini neuvola-aika. Mittasimme aivan alkuun hemoglobiinin, jonka jälkeen terveydenhoitaja tokaisi, että nyt olisi lähdettävä laboratorioon verikokeisiin. Rauta-arvo oli nimittäin romahtanut 80:nen puolelle (naisilla minimi n.125). Rauta selittää ainakin osittain kummalliset fiilikseni, sillä anemian oireet aiheuttavat väsymystä, ahdistusta, unettomuutta, ärtyneisyyttä jne. Lisää aiheesta täällä.  Osa fiiliksistä kuitenkin ropisee varmaan ihan tuonne raskaushormonien purkkiin.

Neuvolassa tutkittiin myös pikkuisen "tarjontaa". Lopulta ihan ultrattiin, jotta saatiin täysi selvyys asiaan eli nyytiäinen on edelleen perätilassa... ja epäilen myös syntyvän niin, vaikka kaikki hokevatkin, että vielä on aikaa kääntyä. Jotenkin en vain usko sitä, sillä asento on täysin sama, jossa Illusia nökötti koko raskausajan. Käännösyrityksetkään ei auttaneet, kun pikkuinen oli päättänyt istua tyytyväisenä koko masuajan. Noh, onneksi perätilasynnytys ja synnytys ylipäätään ei kuitenkaan herätä sen kummempia pelkoja. Yhden perätilavauvan olen oikein onnistuneesti tähän maailmaan saattanut, joten eiköhän luonto hoida hommansa tässäkin synnytyksessä. 

Jännä, kuinka tässä raskaudessa ei ole oikein mitään fyysisiä oireita. Tunnen kroppani aikalailla samaksi kuin ennenkin raskautta. Fyysisesti pystyn seisomaan päälläni, tekemään spagadit, pyörittämään 4:ää vannetta, olen mielestäni ketterä ja tasapaino on yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Pään sisälle onkin sitten muuttanut jokin varis kraakkumaan ja viskomaan pikkukiviä ympäri kallonpohjia, sillä välin kun  päässä soi repeatillä  Irinan laulama lause: 

" Voi kumpa itsestään lomaa ottaa... voisi edes... yhden päivän... huoletta olla..."

Olen kuitenkin luottavaisin mielin sen suhteen, että synnytyksen jälkeen myös ylimääräiset varikset poistuvat pesistä paremmille apajille....

Ai, niin, sillä välin, kun olin reissussa niin toinen kovasti odotettu pikkuinen poika tupsahti maailmaan. 

Pieni ihanuus!

Viikot: 31

Vauvan koko: Kookos

Painonnousu: 50.8 kg -> 61.7  kg

Äitiysvaatteet: Käyttelen ihan perusvaatteita, mitä käytin ennenkin raskautta. Joustavia xs-toppeja sekä legginsejä.

Raskausarpia: Ei

Uni: Taas on ollut häikkää

Viikon paras hetki: Aika tyttösen kanssa kuuman auringon alla

Kaipaatko jotain: Hiustenvärjäystä

Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä

Ruokahimot: ei

Heikotus/huono vointi: Ei

Sukupuoli: Poika

Synnytysoireita: Ei

Oireita: Harjoitussuppareita

Napa: Puolessa välissä

Sormukset: Sormessa

Onnellinen vai tunteikas: Up'n Down

Odotan: Laskettua aikaa ja mielenrauhaa