lauantai 15. elokuuta 2015

Synnytyskertomus


Niin pieni ja hento ote

Tasan kuusi päivää synnytyksestä ja kävelen vieläkin kuin pilvissä. Kyseessähän voi tietysti olla myös univaje, mutta tämä univaje on pääasiassa kyllä täyttä euforiaa. En vieläkään tahdo uskoa, kuinka helposti synnytys meni ja kuinka kaikki sujui kuin ns. oppikirjoissa. Päässäni kerkesin maalailemaan, jos jonkinnäköisiä kauhuskenaarioita. Ja esikoisen syntymä toi oman kummittelunsa ajatuksiini; oli perätilasynnytys, raskausdiabetes, 4 apgar-pistettä, sininen vauva, napanuora kaulan ympärillä, ei hengittänyt, osastolla olo painajaista ja imetys yhtä helvettiä... Lähtökohdat kauhuskenaarioille olivat siis varsin todellisia. Mutta tällä kertaa tilanne olikin täysin toinen, vaikka ikää on yli kymmenen vuotta enemmän. Tietysti fyysinen kuntonikin on todella paljon parempi ja painokin yli 10 kg matalampi kuin silloin. Kenties näistä siis oli apua positiivisen synnytyskokemuksen pohjana. Mutta itse kertomukseen...

Tasan viikko sitten perjantaina, olin jo toista päivää äärimmäisen ärtynyt. Yölliset supistelut olivat kestäneet jo viikon verran  joka yö loppuen täysin kuitenkin aamu seitsemän aikaan. Ihan äärettömän kipeitä ne eivät olleet, mutta sen verran ettei nukkumisesta oikein tahtonut tulla mitään. Olin siis kuin ampiainen mahani ja piikikkään olotilani kanssa. Mielialani heitti kuitenkin piikkisikamaisen tuskaisesta uteliaan odottavaan, kun pongasin limatulppaa perjantaiaamuna paperissa. Limatulppahan voi enteillä syntymisen käynnistymistä lähiaikana - tai sitten ei. Esikoisesta en koko tulppaa nähnyt missään vaiheessa. Heti tulpan lähdön jälkeen minulle tuli kuitenkin vahva tunne, että ensi yönä tapahtuu. En kuitenkaan halunnut sanoa kenellekään mitään, jos enteilyni osoittautuukin vääräksi.

Perjantai-iltana kävin 4 km lenkillä, jonka jälkeen mentiin miehen kanssa  syömään gastrolaivalle ja käväistiin jätskillä Tammelantorilla. Aiemmin päivällä olin siivonnut koko kämpän, myöhään illalla käytiin saunassa ja mahtuipa päivään vielä se kolmas legendaarinen synnytyksenkäynnistys S.

Vanhankansan suosittelemat metodithan ovat kolme S:ää: seksi, sauna ja siivous. Näiden lisäksi käytössäni oli myös vademanlehtitee, jonka sanotaan valmistelevan kohtua synnytykseen, jättihelokkiöljy, joka valmistelee kohdunkaulaa sekä vyöhyketerapia. Joogassa tein päivittäin asanoita, joiden sanotaan tuovan vauvaa oikeaan asentoon ja auttavan synnytyksessä myös. Mielestäni olin jotakuinkin hyvin valmistautunut synnytykseen, vaikka yhdessäkään virallisessa synnytys-tai perhevalmennuksessa emme miehen kanssa käyneetkään.

Oikein mukavan illan jälkeen sain nukuttua ruhtinaalliset kaksi tuntia, jonka jälkeen heräsin ensimmäiseen hyvin kipeään supistukseen klo 02. Nytkö se alkaa? Viiden minuutin päästä tuli toinen kipeä supistus ja nousin samalla vessaan. Ylösnoustessa sängylle lorahti jotain n. puoli desiä. Koska lapsivedetkään ei esikoisen kohdalla menneet ennenkuin salissa, en osannut kokemuksella sanoa, mitä vaaleanpunertava neste oli. Ajattelin sen kuitenkin olevan lapsivettä. Sängyn sijaan suunnistin ylös olohuoneeseen. Supistuksia tuli aika tarkalleen 5 minuutin välein ja ne olivat todella kipeitä. Jokaisen supistuksen tullessa heittäydyin kontilleni ja huhuilin matalaa uu:ta n. 50 sekuntia kestävän supistuksen yli.

Lähdössä synnytysvastaanottoon
Kolmen aikaan soitin synnärille ja he käskivät lapsivesiepäilyn vuoksi saapua paikalle ennen aamu klo 8:aa, ja aiemminkin, jos tuntuu siltä. No, klo 05 olotila alkoi olla sellainen, että pakattiin kimpsut ja kampsut valmiiksi. Syötiin vielä aamupala ja juotiin kahvia. Esikoisen synnytyksessä en saanut syödä 14 tuntiin mitään, niin halusin tankata jotain, jos tässä kävisi samalla lailla.

Saavuimme synnytysvastaanottoon hieman klo 05 jälkeen. Hoitaja otti minut tarkastastukseen ja totesi, että synnytys on vasta alussa (sormelle auki ja lapsi takana). Päästiin kuitenkin huoneeseen potemaan synnytystuskia omaan rauhaan. Aina supistuksen tullessa mies hieroi alaselkää "hämähäkillä" ja minä pompin jumppapallolla uu:ta ulisten.

Synnytysvastaanotolla huoneessa

Klo 7.00 kätilö vaihtui ja uusi tuli tarkastamaan tilanteen. Supistukset tulivat todella tiheästi ja kätilö totesi niiden olevan varsin oppikirjamaisia eli synnytys oli kunnolla käynnissä. Tämän myötä meidät siirrettiin synnytyssaliin.

Salissa sain epiduraalin samantein ja sehän vei ihan kaikki kivut. Niinpä kuuntelimme miehen kanssa musiikkia, söimme eväitä ja juttelimme. Pohdittiin, mahtavatko eväät riittää iltaan saakka ja tehtiin päätös, että mies voisi lähteä tässä välissä hakemaan lisäeinestä ABC:ltä. Tällä välin lääkäri tuli ja puhkaisi kalvot, joka ei tuntunut yhtään missään.

Pari tuntia siinä vierähti jutellessa, syödessä ja musiikkia kuunneltaessa. Niko toi minulle ABC:lta ison kahvin, jota hörpin nautiskellen. En siis todellakaan edellisessä synnytyksessä saanut syödä tai juoda yhtään mitään. Jossain kohdin tunsin, että supistukset palaavat taas. Kaksi supistusta, joiden yli pääsin ilokaasun voimin ennenkuin sain lisäannoksen epiduraalia ja taas rentous ja kivuttomuus valtasi kropan.

Synnytysrelaa
Olimme varautuneet, että synnytys kestää varmasti ihan iltaan asti. Niko lähti jossain kohdin käymään vessassa alakerrassa ja tällä välin  kätilö tuli paikalle tarkastamaan tilanteen. Jahas, aika synnyttää! Nikollekin oli melkoinen yllätys palata huoneeseen, jossa kaikki oli valmiina ponnistusta varten. Ei muuta kuin menoksi.

Ponnistusvaiheessa ajattelin työntämistä joogalukkojen kautta.  Kätilö ohjeisti ponnista tähän suuntaan sormea päin ja hoki: "hienosti menee, hyvä ponnistus, vauvan pää näkyy jo!" Ponnistusvaihe kesti tasan 8 minuuttia eikä tuntunut missään.
Pieni leijonapoika
Pieni poikavauva syntyi 8.8.2015 klo 12.51. Paino 3425 g ja pituus 52 cm. Apgarpisteitä 9. Vauva pääsi samantein rinnalle köllöttelemään. Hetken päästä poika pestiin, kapaloitiin ja isi katkaisi napanuoran. Kaikki oli paremmin kuin hyvin!

Kivuttomuus oli hämmentävää. Sillä hetkellä, kun tunsin vauvan liukuvan ulos, tunsin myös, että mitään vaurioita ei tullut. Esikoisesta tehtiin episotomia perätilan vuoksi eli väliliha leikattiin saksilla auki ja tikkejä istutettiin semmoinen parikymmentä. Istuin kolme päivää kumityynyn päällä. Nyt kätilö tarkasti tilanteen ja totesi saman, minkä jo tiesinkin - ei repeämiä. Synnytyksen jälkeen pystyin heti istumaan, käymään suihkussa... Suoraan sanoen, olisin voinut lähteä vaikka lenkille.


Mittauspuuhissa
Vauva pääsi pian ulostulonsa jälkeen ensimmäiseen katettuun pöytäänsä eli rinnalle. Minulta oli tullut jo usean viikon reilusti ns.ensimaitoa, joten maidontulo ei ollut imetykseen liittyvä suurin huolenaiheeni vaan menneisyyden, voisiko sanoa, "imetystraumojen vuoksi olin hieman skeptinen imetyksen onnistumisen suhteen. Vuonna 2004 imetys oli siis ihan yhtä tuskaa. Sisäänpäin kääntyneet nännit, vauva ei osannut löytää oikeaa imetysotetta ja minä en sitä osannut opettaa, suihkutissit, liikaa maitoa, nänninpäät verillä, 40 asteen kuume rintatulehduksesta, päivittäin tukkeutuneet tiehyet, puhumattakaan ahdistuksesta ja krapulaisesta olosta, minkä maidonvirtaaminen aiheutti. Öisin selailin itkien imetystukilistan sivuja huutava vauva sylissä. Ohjeina tiehyttukkeumiin oli: kokeile vaihdella imetysasentoja, vauvan leuan tulisi olla tukkeutuneeseen tiehyeen päin... vauva osasi syödä jotenkuten vain yhdessä asennossa ja minun piti maata kyljelläni. Tämä rajoitti myös lähtemistä jonkin verran, sillä istualtaan imettäminen ei tullut kysymykseenkään. Itkin ja imetin 2 kuukautta, tämän jälkeen siirryttiin pulloruokintaan ja oma fiilikseni parani heti.

Nyt imetys yllätti. Vauva osasi heti syödä hyvällä imetysotteella, maito virtasi hienosti eikä aiheuttanut minulle mitään oireita. Pystyn imettämään, missä asennossa vain, jopa kävellessä. Neljäntenä päivänä synnytyksestä maito nousi kunnolla rintoihin aiheuttaen minulle lämmön nousua, jäätävän turvotuksen, huonon olon ja kipeät rinnat. Tungin kaalinlehtiä liiveihin ja lepäsin. Seuraavana päivänä tilanne olikin jo paljon parempi ja nyt pari päivää myöhemmin ei ole enää mitään oireita. Maitoa tulee todella hyvin ja poitsu syö kuin pieni possu. Kuusi päivää syntymän jälkeen paino oli neuvolalääkärinkin yllätykseksi noussut jo yli 200g!


Tampereella on suht uusi hieno systeemi, nimittäin potilashotelli. Jos kaikki menee synnytyksessä hyvin, äiti pystyy omin jaloin kävelemään, vauvalla kaikki kunnossa ym, on mahdollisuus päästä potilashotelliin. Ja sinnehän mekin siirryimme neljä tuntia synnytyksen jälkeen. 

Hotellihuone


Pieni käärö nukkuu. Huoneessa oli myös vauvalle oma unikoppa!


Vessasta löytyi hoitopöytä


Ensimmäisen yön vietin hotellissa tyttäreni kanssa. Sovimme miehen kanssa, että koska oli kaunis kesäpäivä ja vielä lauantai, voi hän järjestää varpajaiset kotonamme tällä välin. Tyttären kanssa nautimme hotellin ruoista, söimme karkkia, tutustuimme pikkuveljeen ja katselimme televisiota.

Hotellihuoneen hintaan kuuluu ruokailu alakerran ravintolassa kolme kertaa päivässä. Ravintolasta voi hakea ruoan myös omaan huoneeseen ja näin mekin teimme. Ihana buffet-aamiainen maistui todella hyvin synnytystä seuraavana aamuna! Niin, mitä tämä lysti kustantaa? Äidin yöpyminen potilashotellissa maksaa 32.10 e/päivä (sis. ruoan 3 kertaa päivässä), isän/tukihenkilö kustantaa 32.50 e (sis.aamupalan). Lisää tietoa Nordic Care potilashotellista löydät täältä *klik*!

Hotellin käytävän toisessa päässä oli hoitajien huone, jossa tuli käydä kolme kertaa päivässä näyttäytymässä pienen kanssa. Siellä punnittiin, mitattiin lämpö ja ylipäätään tsekattiin vauvan vointia. Muuten hotellissa vauvan kanssa ollessa tulee olla omatoiminen ja aktiivisesti kysyä, jos tulee kysyttävää tai ongelmia. Minulla oli vahva ja osaava olo äitinä heti alusta lähtien, joten pärjäsimme hyvin omillamme hotellihuoneen rauhassa.


Jellonapoitsu
Ylpeä isosisko!
Nautin täysin siemauksin hotellista ja taas kerran en voinut olla vertailematta tilannetta kymmenen vuoden takaiseen, jolloin jouduin kärvistelemään osastolla neljä päivää kipujen kanssa, kolme äitiä vauvoinensa samassa huoneessa. Kun oma vauva nukahti, toisen äidin vauva alkoi itkeä. En nukkunut silloin silmäystäkään ja jo toisena päivänä rukoilin kotiutusta. Nukun muutenkin äärettömän huonosti, jos huoneessa on vieraita ihmisiä. 

Seuraavana päivänä synnytyksestä mies tuli hotelliin ja tytär lähti vaarin kanssa Ähtäriin. Nautimme hotellin annista vielä yhden yön ja seuraavana päivänä suuntasimme kotiin aloittamaan elämäämme 
nelihenkisenä perheenä! 

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi erittäin positiivinen mieli. Kätilöt ja kaikki työntekijät olivat meitä kohtaan erittäin mukavia ja asiat menivät mielestäni paremmin kuin hyvin. Sillä samaisella sekunnilla kun pieni poju syntyi ja karjaisi, katosivat kaikki raskausajan oireet, kävelykipu, jatkuva päänsärky joka paheni saunassa, sekä ahdistukset, surut, murheet. Synkimpinä raskausajan hetkinä pohdin, että mitä jos sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai en tunne äidinrakkautta. Mutta heti kun näin pienen ihmeen, syntyi silmiini sekä sydämeeni suuri tunne ja rakkaus. Minun kuuluu olla äiti juuri tälle pienelle ihanalle pienelle pojalle! <3

Näihin tunnelmiin! 




5 kommenttia: