 |
| Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin? |
Ensimmäistä kertaa en ole miettinyt etukäteen, mitä kaikkea tähän blogipostaukseen runoilen. Viime viikkoihin on ainakin mahtunut niin paljon erilaisia vuoristorata-ajeluja, että pystyisin kirjoittamaan
erilliset vuodatukset sekä ylä- että alamäistä. Noh, elämässähän shaisse ja gloria tulevat monesti samaan aikaan, joten siksi myös tässä ja tänään.
28.5 meidän showryhmällä oli iso esiintyminen Jyväskylässä. Omalta osaltani kyseessä oli viimeinen "esiintyminen" tämän raskauden aikana, vaikkakin käytännössä tein noin 3 % siitä, mitä yleensä. Voisi kuvitella, että mitä vähemmän, niin sen helpompi (=parempi). Minun kohdallani em.mainittu yhtälö on matemaattisin termein epätosi. Ei ollut helppoa päänsisäisesti, mutta minkäs teet: You got to suck it up! Ryhmä veti kyllä erittäin hienosti ja olen todella ylpeä koko poppoosta!
 |
| Ennen ja jälkeen show'n... Vaatteiden kanssa piti hieman kikkailla, kun ei perusesiintymisvaatteet enää menneet päälle. |
 |
| Yo-juhiin lähdössä... (Tässä kohtaa kiinnitin huomiota, että olen hieman kalpea) |
 |
| Masupusu (rv 30 ja rv 33) |
Ristiäisten jälkeen hypättiin tyttäreni kanssa junaan ja matkattiin Helsinkiin. Aamuyöllä lähtikin lento kauan kaivatun auringon alle.
Lensimme Thomas Cook- lentoyhtiön lennolla, jota varten olin käynyt hakemassa lääkärintodistuksen 12 päivää aikaisemmin. Lentoyhtiön sivuilla mainittiin, että raskausviikon 28 jälkeen tarvitsee alle 10 päivän sisällä kirjatun lääkärintodistuksen. Sain ajan lääkärille kuitenkin 12 päivää ennen matkaa. Soitin tästä Thomas Cook:in asiakaspalveluun ja sain ohjeen, että tarkoilla päivillä ei ole väliä ja asiakaspalvelija vielä mainitsi, että tuskin todistusta edes kysytään- eikä kysyttykään. Todistus matkusti koko matkan avaamattomana neuvolakortin välissä.
Nuo raskausajan lentosuositukset vaihtelevat täysin lentoyhtiöttäin, joten suosittelen tarkastamaan oman lentoyhtiön käytännön ennen matkaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Yleisesti kai voisi sanoa, että alle 30 raskausviikon voi lentää ihan huoletta, + 30 raskausviikoilla tarvitsee lääkärintodistuksen, jolla voi lentää vielä rv 36 saakka. Suomen sisäisiä matkoja voi tehdä lentäen vielä raskausviikolle 38 saakka. (Raskausviikkoja on "normaalisti" 40 eli tuo kuuluisa laskettuaika on rv 40+0. Monella kuitenkin menee viikot tuon yli jopa viikolle rv 42 saakka)
 |
| Hotellin kolmannelta uima-altaalta |
Tähän väliin on pakko kirjoittaa minun mielestäni hieman kummallisesta kommentointitavasta - ainakin minun korviini. Moni on kysynyt Suomessa vauvan laskettua-aikaa, johon vastaan sen olevan elokuun alussa. Yleensä kysyjän seuraava lause on tämän jälkeen ollut: "Voi, no, täytyy toivoa, ettei tulisi kuuma kesä". Ymmärrän kyllä, että tämän lauseen tarkoitus on olla rohkaiseva ja myötätuntoinen, mutta silti pään sisällä ääni kirkuu kovaan ääneen, että MITÄ?
Kun kuudes henkilö tokaisi tämän samaisen lauseen, alkoi tuo ikävä ääni oman pääni sisällä muodostaa lausetta: "Koskas sinulla on kesäloma? Toivottavasti ei olisi silloin kovin kuumaa ja aurinkoista".
Olen toisessa blogissa useasti kirjoittanut ongelmastani, joka minulla on Suomen ilmaston kanssa. Mielestäni sopiva päivälämpötila on + 30 ylöspäin ja täydellinen yölämpötila siinä + 28 korvilla. Suomessa harvoin päästään niihin lukemiin. Niinpä nautin täysin siemauksin upeasta auringosta ja lämmöstä koko viime viikon. Iltaisin tosin pitkät housut ja pitkä hihainen olivat paikallaan, kun lämpö tippui sinne + 19-20 paikkeille. Mutta minun sisälläni aurinko ainakin herättää jonkun osan/palasen, joka Suomessa talvehtii suurimman osan vuodesta.
 |
| Rv 30 vanteilua |
 |
| Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - selälle aurinkoa ja vauvan kääntöyritystä |
Kaiken kaikkiaan meillä oli aivan ihana ja rentouttava matka. Hyvää ruokaa, uimista, rantoja, merirosvoristeilyä ja löhöilyä...
Myös hieman todellisuuden pakoilua... Puolessa välissä reissua aloin taas tuntemaan, että kaikki ei ehkä ole ihan normaalilla tasolla. Mieli tuppasi öisin vetämään apeaksi ja heräilin koko ajan. Parhaimmillaan sain nukuttua vain muutaman tunnin ja Suomessa olevat asiat tuntuivat saavan suunnattoman suuret mittasuhteet, kun niitä päässäni väsyneenä mittailin. Erilaiset raskausajan pelkotilat ja tunteet jylläsivät jättämättä rauhaan. Välillä koin, että liu'un koko ajan kauemmaksi omista tunteistani, ajatuksistani sekä unelmistani. Pelko siitä, mitä jää jäljelle ja palaanko takaisin ennalleni kylvi kirjaimellisesti kauhua päässäni. Samaan aikaan kuitenkin tunsin, että jokin peloissa tuntui kovin..hmm.. kemialliselta/fyysiseltä.
Palasin maanantaina Suomeen ja tiistaille oli varattuna ihan rutiini neuvola-aika. Mittasimme aivan alkuun hemoglobiinin, jonka jälkeen terveydenhoitaja tokaisi, että nyt olisi lähdettävä laboratorioon verikokeisiin. Rauta-arvo oli nimittäin romahtanut 80:nen puolelle (naisilla minimi n.125). Rauta selittää ainakin osittain kummalliset fiilikseni, sillä anemian oireet aiheuttavat väsymystä, ahdistusta, unettomuutta, ärtyneisyyttä jne. Lisää aiheesta täällä. Osa fiiliksistä kuitenkin ropisee varmaan ihan tuonne raskaushormonien purkkiin.
Neuvolassa tutkittiin myös pikkuisen "tarjontaa". Lopulta ihan ultrattiin, jotta saatiin täysi selvyys asiaan eli nyytiäinen on edelleen perätilassa... ja epäilen myös syntyvän niin, vaikka kaikki hokevatkin, että vielä on aikaa kääntyä. Jotenkin en vain usko sitä, sillä asento on täysin sama, jossa Illusia nökötti koko raskausajan. Käännösyrityksetkään ei auttaneet, kun pikkuinen oli päättänyt istua tyytyväisenä koko masuajan. Noh, onneksi perätilasynnytys ja synnytys ylipäätään ei kuitenkaan herätä sen kummempia pelkoja. Yhden perätilavauvan olen oikein onnistuneesti tähän maailmaan saattanut, joten eiköhän luonto hoida hommansa tässäkin synnytyksessä.
Jännä, kuinka tässä raskaudessa ei ole oikein mitään fyysisiä oireita. Tunnen kroppani aikalailla samaksi kuin ennenkin raskautta. Fyysisesti pystyn seisomaan päälläni, tekemään spagadit, pyörittämään 4:ää vannetta, olen mielestäni ketterä ja tasapaino on yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Pään sisälle onkin sitten muuttanut jokin varis kraakkumaan ja viskomaan pikkukiviä ympäri kallonpohjia, sillä välin kun päässä soi repeatillä Irinan laulama lause:
" Voi kumpa itsestään lomaa ottaa... voisi edes... yhden päivän... huoletta olla..."
Olen kuitenkin luottavaisin mielin sen suhteen, että synnytyksen jälkeen myös ylimääräiset varikset poistuvat pesistä paremmille apajille....
Ai, niin, sillä välin, kun olin reissussa niin toinen kovasti odotettu pikkuinen poika tupsahti maailmaan.
 |
| Pieni ihanuus! |
Viikot: 31
Vauvan koko: Kookos
Painonnousu: 50.8 kg -> 61.7 kg
Äitiysvaatteet: Käyttelen ihan perusvaatteita, mitä käytin ennenkin raskautta. Joustavia xs-toppeja sekä legginsejä.
Raskausarpia: Ei
Uni: Taas on ollut häikkää
Viikon paras hetki: Aika tyttösen kanssa kuuman auringon alla
Kaipaatko jotain: Hiustenvärjäystä
Vauvanliike: Kovia potkuja ja liikkeitä
Ruokahimot: ei
Heikotus/huono vointi: Ei
Sukupuoli: Poika
Synnytysoireita: Ei
Oireita: Harjoitussuppareita
Napa: Puolessa välissä
Sormukset: Sormessa
Onnellinen vai tunteikas: Up'n Down
Odotan: Laskettua aikaa ja mielenrauhaa
